Valitettavasti sims postettiin koneelta kaiken muun roinan mukana, joten saatte sanoa hyvästit Laaksoille. Uutta LC:tä multa voi odottaa, mutta vaan aika pitkän ajan päästä. Kiitos kun seurasitte tarinaani!

Keiran aikuis ajat eivät olleet menneet ihan nappiin, joten kuolemaakin osattiin odottaa. kunnes eräs ilta, viikatemies tuli, joka oli merkki, että Keiran elämään tuli piste.


Aina ei teineilläkään mennyt hyvin. Välillä he tappelivat. Siis aika useinkin...


Mutta itkivät äitiäsnsä yhdessä, hakien toisiltaan lohtua.


Heidän elämä ei muutenkaan mennyt ihan nappiin. Laskut jäi maksamatta, jonka saurauksen hullun näköinen ulosottomies tuli ampumaan keittiötason itselleen.


Kohta aikuisikä kohtasi Oskarin, jonka lapsuus ei ollut mennyt ihan putkeen...


Joten hän sekosi. Toivottavasti Miralla oli vähän parempi onni.


Taisi olla. Ainakin hän kasvoi platina tasolle.


Molemmat olivat halukkaita muuttamaan omaan taloon, mutta Mira oli nopeampi. Hän muutti pois.


Ja jätti veljensä sekoamaan yhä paremmin.


Seuraavana päivänä hän lähti vähän kiertelemään kaupunkia, elämänkumppanin toivossa.


Hän tapasinkin ihan kivan näkösen naisen. Maaret Töllösen. Heillä synkkasikin ihan hyvin.


Kaupungilta tultuaan oskari olkoi jumpata pömppöänsä pois. se oli päässyt jo taas vähän venähtämään.


Oskarilla oli vähän yksinäistä, joten hän osti mamsterin joka sai nimekseen Panda.

'
Oskari oli alottanut vähän aikaa sitten työt alokkaana. Pian hän sai ylennyksen.


Hän kävi vielä kaupungilla katsomassa, oliko siellä jotain sopivampaa kun tuo Maaret. Siellä näkyi vain varattuja ja oudon näköisiä naisia.


Oskari kutsui Maaretin luokseen, heillä oli jo aika hyvä välit.


Ei mennyt kauaa kun pari jo rakastui.


Ja Maaret muutti taloon asuamaan.


Ja heti he ryhtyivätkin itse asiaa.


Pian sen jälkeen maaret juoksikin vessaan oksentamaan ajatellen samalla vauvaa. Eiköhän tämä ole jo selvää?


Oskarin mielestä heidän oli aika mennä kihloihin, kun nyt vauvakin oli saapumassa.


Maaret oli innoissaan, ja suostui heti.


Raskaus alkoi olla jo aika selvä, synnytys on varmaan lähellä.


niin siinä kävi. Seuraavana yönä taloon syntyi uusi asukas.


Poika, joka sai nimekseen Tomi.


Ja pian Tomista kasvoikin pulleaposkinen taapero.


Pian tapahtui jotain ikimuistoista. Maaret ja Oskari menivät naimisiin!


Mutta heillä ei ollut kamalan omaperäiset häät. Kumpikaan ei halunnut juhlia, joten seremonia käytiin keittiössä.


Eivät sitten yhtään kauempaa jaksaneet odottaa?


Keirasta saatiin pian "elonmerkkejä" kun hän saapui kummittelemaan taloon.


Keira pelästytti kuitenkin Maaretin, joka lyyhistyi kuolleena maahan. Hänen miehensä juoksi apuun anelemaan viikate mieheltä. "Arvaa, kummassa kädessä kivi on. Jos löydät kiven, säästän rakkaasi." viikatemies tokaisi Oskarille joka joutui vaikean päätöksen eteen.


Onneksi hän löysi kiven, ja Maaret oli taas elävien kirjoissa.


Ja onneksi. Kuolemalla olisi menetetty kaksi henkeä. Maaret oli raskaana.


Aikaa oli taas kulunut aika pajon, ja Tomista tuli lapsi.


Ja samassa syssyssä oli synnytys.


Maaretin mahasta kuoriutui jälleen poikavauva, joka sai nimekseen Topi.


Mutta valitettavasti äiti ei enään ollut toivonut uutta pienokaista.


Tomilla meni koulussa hyvin. Arvosanat olivat aika korkealla.


Ja kohta arvosanat nousivat kymppiin.


Topista kasvoi pian taapero.


Maaret kokeili Topille mahtimaitoa, jonka pitäisi nopeuttaa taaperon taitojen kehittymistä. Sen seurauksena poika oppi potalle.


Ja Tomista tuli teini...


Ja topista lapsi.


Tomi yritti kävellä isänsä jalanjälkiä, ja kokeili maalaamista. Ihan hyvä hän siinä onkin.


Oskarilla meni mainiosti töissä. Pian hänet ylennettiin aliupseeriksi.


Ja hän päätti kokeilla urapalkinnoksi saamaansa rataa.


Oskarista tuli pian vanhus. Hän oli elänyt ihan keskiverto elämän.


Keiran haamu oli ottanut jo harrastuksekseen peläytellä perheenjäseniä. Nyt vuorossa oli perheen nuorimmainen, Topi.


Ja kohta Tomi. Mutta onneksi molemmat selvisivät säikähdyksellä.


Maaretkin kokeili omaa urapalkintoansa ja valmisti lääkettä.


Oskari ei jäänyt eläkkeelle vielä, vaan jatkoi töitä. ja saikin kohta ylennyksen.


Tomi osottautui loisto kokkaajaksi, ja tuikkasi talon tuleen, onneksi palomiehet saivat homman haltuun.

Kummastakohan pojasta on perijäksi? Selvitä ne ja moni muu asia, lukemalla seuraava osa.

Pitkästä aikaa taas uusi osa. Pahoittelen kun viidettä osaa ei ole näkynyt, mutta kesällä on ollut niin paljon tekemistä. Tässä se nyt on.





Seuraava päivä Laakson perheessä alkoi aika yllättävästi. Keiran mielestä suhde oli jo siinä pisteessä, että naimisiin meno oli ajankohtaista. "Mirko rakas, olen jo kauan miettinyt, tätä, enkä nyt tiedä miten sen sanoisin.." Keira aloitti. "No, en nyt ala mutkittelemaan... Mennäänkö naimisiin!" hän hihkaisi.


"Ei!" Mirko huudahti säikähtäneen näköisenä. "Etkö sä rakasta mua!" Keira kiljahti itku kurkussa ja poistui muualle kyyneleet silmissä, surullisena ja vihaisena.


Kaksosten hoito vaati oman aikansa, joten lastenhoitaja oli tarpeen.


Vanhempien suhde oli aika kärsinyt. Huutojen ja haukkumisten lisäksi Kera otti esiin jo vähän väkivaltaisempiakin otteita ja läpsi Mirkoa tuon tuosta.


Mirko taas ei mielestänsä ollut tehnyt mitään pahaa joten itkukohtaukset olivat yleisiä.


Mirko ei vieläkään osannut eläytyä isän rooliin ja lapsien itkiessä hän vain kippasi kahvia kurkkuun.


Perheessä oli katastrofi. Keira ei pystynyt hoitamaan kahta kiljuvaa taaperoa yksin.


Ja lopulta Mirko sekosi totaalisesti. Tätä oltiin varmasti osattu jo odottaa.


Mira ja Oskari kasvoivat ihan silmissä, ja pian he saapuivatkin uuteen elämänvaiheeseen kun heistä kasvoi lapsia. Oskarista tuli oikeen komea.


Sitten oli Miran vuoro, joka peri Mirkon pienet silmät.


Mitäs tämä on? Kekellä yötä muiden nukkuessa, pihalla hiipi kuuluisa murtovaras, Gabriel Keisarinvaara. Ja kuinka mukavaa, varashälyyttimiä ei oltu vielä ehditty ostaa.


Mirko ja Keira heräsivät varkaan kolisteluun ja Keira sai poliisit soitettua paikalle. Siitä syntyikin aika kova tappelu.


Poliisi hävisi, ja Gabriel pääsi karkuun, mukanaan hänen varastamat varhot, sohva, televisio ja taulu. Tälläiseen menetykseen ei ollut varaa.


Pehe huokaisi helpotuksesta, kun näkivät konstaapeli Aslak Kauranen ryntäävän juoksuun, varmaan se lähti Gabrielin perään. Mutta mitäs tämä on!? Aslak juoksikin keittiöön. "Mikä tappelu! En taida olla niin hyvässä kunnossa kun kuvittelin." Hän mutisi tutkiessaan paikkoja.


Pian sen jälkeen poliisi lähti autolleen jättämättä minkäänlaisia korvausrahoja.


Mirko yritti piristää Keiraa. Hänen rahahuolet olivat nyt aihelliset.


Molemmat aikuiset olivat jo tajunneet, ettei heidän suhde enään toimi. Yhteistuiumin he päättivät, että jomman kumman vanhemmista oli muutettava pois. Ja hän oli Mirko.


Mirko etsi sopivan talon itselleen, ja pääsi muuttamaan jo samana päivänä.


Surullisin mielin Keira hyvästeli lastensa isän. Oli hänellä vielä jotain tunteita häntä kohtaan, mutta näin oli parempi.


Parin päivän päästä perheen äiti oli jo toipunut mirkon lähdöstä, ja muutti hiustyylinsä vähän vanhemman näköiseksi. Ei Keira kumminkaan enään mikään  nuorukainen ollut. Kohta oli hänenkin aika siirtyä uuteen elämänvaiheeseen, ja se saataa tapahtua milloin vain.


Uusia tuttuja perhe sai nykyään aika tiuhaan. Heather oli aika uusi ystävä, mutta hänellä oli Keiraan jo ihan hyvät suhteet.


Lapset olivat saaneet vähän vaikutteita poliisin ja rosvon tappelusta, mitä tästä nyt ymmärtää.


Mitä ihmettä!? Eikö Keiran pitäisi olla tähän aikaan töissä. Ei, koska hän ei voinut jättää lapsiaan yksin kotiin, ja päätti olla menemättä. Siitä hyvästä seurasikin potkut.


Ei kun töitä etsimään. Ensin tietokoneelta...


Ja sitten lehdestä.Siitä löytyikin sopiva työ. Sama aika kun lapset olivat koulussa.


Siihen asti sujui hyvin, kunnes Keira sai ylennyksen ja työaika muuttui. Hän ei ehtinyt hommata lastenhoitajaa, joten potkut tiedossa.


Miralla taisi olla ainakin seuraa koulussa. Hän toi lähes joka päivä kaverin koulusta.


Sekä poikia, että tyttöjä.


Keiran päivä vierähteli usein vain lukiessa sillä aikaa kun Mira ja Oskari ovat koulussa.


Ja Mira toi edelleen lähes joka päivä kavereita koulusta. Ihan hyvin siellä muutenkin meni. Molemmilla lapsilla arvosana 10.


Pian Osakrista tuli teini. Perhettavoitteinen ja elämäntoiveena kultavuosipäivä.


Mira seurasi perässä. Hänelle suotiin tietotavoite, ja toivaan hullun tiedemiehen ammatti.


Nyt Keiran ei enään tarvinnut katsoa työaikoja, pärjäsiväthän lapset tuossa iässä jo keskenään kotona. Hän aloittaisi alokkaana.


Keirasta tuli oikein kaunis vanhus.


Oskari aloitti uuden harrastuksen, maalauksen. Maalauksista sai myös vähän rahaa, joka oli hyvä asia, koska perheellä oli vieläkin aika suuri rahapula.


Keira ajatteli joskus vieläkin Mirkoa, mutta ei tosin kovin lämpimästi. Tai no, aika lämpimiltä nuo likit näyttävät.


Aamulla Keira lähti töihin ja odotti innolla taas uutta työpaikkaa. Mitenköhän tämä nais-parka kestää tälläistä alokkaan työtä enään tässä isässä?


Töistä tultaan hän kieltämättä vaikutti aika tyytyväiseltä uuteen työpaikkaansa.


Jälleen Mira toi kaverin koulusta. Tämä oli kyllä aika outo tapaus. Mitä nyt siitä voi päätellä, että tyttö leikki lähes koko vierailun ajan jääkaapinovella.


Keiralla oli taas aika yksinäistä, joten hän päätti soittaa vanhan tuttunsa Amatiuksen kyläilemään.


Mies käyttäytyi tultuaan vähän oudosti. Ennen sisälle tuloa hän alkoi penkoa roskista ja löysikin sieltä jotain suuhunpantavaa.


Kun hän huomasi Keiran tuijottavan häntä ovalta vähän oudosti, Amatius läiskäisi äkkiä roskikseen kannen päälle.


Heillä näytti menevän hyvin, vaikka eivät olleetkaan nähnyt aikoihin.


Ehkä vähän liiankin hyvin. Amatiuksen vierailu loppui lyhyeen, kun hän yritti suudella Keiraa, joka tietysti kieltäytyi.


Miran kaverien kotiintuonti alkoi jo vähentyä. Mutta silti vielä niitä joskus saatiin nähdä.


Oskarista alkoi tulla jo ihan hyvä maalaaja. Tästä kyllä voisi vielä vähän parantaa.


Itse maalari ei kumminkaan ollut enään hirveän timmissä kunnossa... Pitäisiköhän hänen alkaa vähän jumppaamaan?


Hän otti pian suuren haasteen vastaan ja alkoi maalaamaan äidistään muotokuvaa.


Ihan kiva siitä tuli, kun se valmistui.


Myös Mira halusi haasteita elämään, joten aloitti töissäkäynnin vanhainkodin apulaisena.


Muistahan lukea seuraava osa, niin saat tietää, saako perhe vielä tienattua tarpeeksi rahaa, että laskut saataisiin hoidettua kunnialla? Entä kummasta lapsesta tulee perijä?

Aamu alkoi Keiralla todella onnellisesti. Mirko ei ollut kadonnut hänen mielestään hetkeksikään.


Heti töiden jälkeen taas se alkoi, Mirko kylään! Hän lupasi tulla pikapuolin.


Hän oli ehtinyt jo torkahtaa kun ovikello ilmoitti Mirkon tulleen.


He olivat tavattoman onnellisia yhdessä, ja Keiran päässä olikin jo mielessä vähän tulevaisuuden suunitelmia.


Keira teki kyllä välillä liiankin uhkarohkeita tekoja, mutta Mirko näytti hyväksyvän sen että joka viides minuutti on joku innokas suutelemassa.

Kohta Keira teki jotain todella epä Keiramaista. "Muutetaanko yhteen?" Keira kiljaisi.


"Hulluko olet, en!" Mirko murisi ja lähti.


Kohta tassutteli Mämmi piristämään häntä, Mämmi vaikutti kiltiltä koiralta, mutta..


..Pian hän silti käräytti tämän rakin rikkomasta hänen sänkyään.


Hän oli aika masentunut Mirkon reaktiosta ja ajatteli jo hetken jättää menemästä töihin.


Hänestä tuntui, että kaikki hänen ympärillä vihasivat häntä. Jopa postimies oli oksentaa, kun ulkona oli niin kamala haju.


Illalla Mirko ilmaantui kumminkin hänen luokse. "Kuule, anteeksi, että olin niin töykeä sinulle.. Pelästyin vain vähän.." Mirko sopersi. "Ei se mitään" Keira vastasi hymyillen.


"Jos tarjous on vielä voimassa, muuttaisin tänne mieluusti!" Mirko sanoi sisällä hymyillen. "Tietysti!" Keira vastasi ja jälleen oli hyvin onnellinen. ja niin Mirko muutti hänen luokse ja toi mukanaan 6000 simeleonia.


Mutta jotakin mätää tässä oli. Keiran ajatuksiin pongahteli tuon tuosta ihan väärät kasvot.


Aikaisin aamulla tämän tuoreen parin sängystä kuului outoja ääniä.. Hmm..


Mirko osottautui loistavaksi, sekä ahkeraksi kokiksi. Hän kokkasi Keiralle aamiaisen..


..Ja kun hän tuli töistä..


..Päivällisen..


Laatui ei kietämättä aina ollut parhaasta päästä. Etenkin tämä salaatti oli.. No.. Ei Keira sitä kehdannut päin naamaa sanoa.


Eräs tuiki tavallinen päivä mirko teki jotain outoa. "Tuletko vaimokseni?" Hän lausui maagiset sanat ja työnsi kaunista sormusta eteenpäin. "Tietysti!" Keira hihkaisi ja Mirko pujotti kihla sormuksen hänen sormeensa.

Valitettavasti Mirko pimahti.


Joten psykiatri oli hälyytettävä paikalle.


Mirkon sekoillessa Keira kumminkin oli taas vaihteeksi niin onnellinen kun olla ja taitaa ja pyöritteli sormusta iloisena sormessaan.


Äkkiä keiran maha pullahti. Hän oli raskaana!


Ja jonkun ajan päästä taas lisää.


Mirko ei ollutkaan niin hyvä kokki kun luultiin. Chili con carne ainakin näytti paistuvan.


Keira oli kauhuissaan kun Mirkon kaima Mirko tuli sammuttamaan tulipaloa, ja kehotti olemaan varovaisempi.


Yöllä Keira heräsi suunnattomaan kipuun. Hän synnytti! Ja saikin todella komean pojan, Oskarin.


Silti häntä sattui vielä hullun lailla. Mitä ihmettä!? Toinenkin vauva! Kyllä, Pian Oskari sai seurakseen kaksoissiskon Miran. Nätti tyttö hänkin.


Mirkolle olisi näemmä riittänyt yksikin vauva.


Keira sen sijaan oli hyvinkin onnellinen kahdesta tulokkaasta.


Mutta kerran päivässä hän joutui hyvästelemään kaksoset muutamaksi tunniksi, töiden vuoksi.


Mirkokin yritti ajatella asian etuja. Mira ainakin piti hänestä jo kovasti.


Pian koitti se aika kun Oskari poksahti taaperoksi.


Oskari oli viettänyt jo kauan taaperon hetkiä, mutta Mira ei tuntunut kasvavan.


Ei siinä enään kauaa mennyt kun Mirakin sai vähän ikää.


Miralla oli taipumus purkaa agressiivisuutta veljensä nallen kanssa painimiseen.

Miten jatkuu Laaksojen elämä? Se selviää Lukemalla seuraavatkin osat!

Keira päätti uskaliaasti ottaa puhelimen kouraan ja soittaa Amatiuksen kylään.


Pian Amatius tuli, mutta hän ei ollut yksin. Amatiuksen mukana tuli nuori nainen nimeltään Martinique.


Yh, Amatius oli paljon rumempi kun Keira muisti. Ulkopuolinen rumuus ei ollut mitään verrattuna sisäiseen rumuuteen. Heti tapaamisen alussa hän huomautteli virheitä keiran ulkonäössä, vaatteissa ja talossa. Keira päätti, että Amatius oli parempi tästä lähin kiertää kaukaa.


Keira päätti pikaisesti hyvästellä Amatiuksen ja hänen mukana tulleen tyttelin.


Mihin se aika oli vierähtänyt? Pian hän jo luki viikon sääennustuksia ja odotteli samalla kimppakyytiä. Hänellä oli rahaa kertynyt jo pari tonnia, joten hän jätti pari työmiestä rakentamaan hänelle vähän seinäkkäämpää taloa, sillä aikaa kun oli töissä.


Ihan hyvä siitä tuli. Pari moitetta vain; sisällä ei ollut tapetteja ja kattoon eivät rahat riittänyt. ;D


Sisältäkin talo kelpasi, jos tapettien puutetta ei huomioitu.


Mutta pian hän huomasikin ruuan olevan aika niukassa, ja tilasi sitä vähän lisää.


Pian sitä saapuikin tuomaan, ihan kivan näköinen, tumma mies. Mirko Valala.


Keira jututti hieman mukavan tuntuista Mirkoa, vaikka hän oli purskahtaa nauruun kun näki pari hänen hurmaavaa ilmettään.


Pian Mirko häipyi, mutta ei sentään Keiran ajatuksista.


Kohta puhelin soi. Keira oli saada sätkyt: "Mirkoko siellä?"


Hänen oli vaikea pidätellä pettynyttä ilmettään, ja äänensävyään kun kuuli Amatiuksen olevan langalla.


Pian hän kumminkin sai lopetetuksi puhelun ja painui lukemaan kirjaa. Hän ei voinut sille mitään, että koko ajan hän ajatteli olevansa kirjassa esiintyvä kaunis neito, ja Mirko se mies.


Keira oli päättänyt kutsua Mirkon kylään seuraavana päivänä, joten siivosi suihkun..


.. Ja uunin...


Ja varmisti vielä, että keittiön taso oli puhdas.


Hän jopa täytti ärtyneenä kuopan, jonka Lemmy oli aikoinaan kaivanut etupihalle.


Vielä yksi juttu, uusi kampaus ja vähän korjailuja meikkiin. Hän tunsi kyllä olonsa hieman hölmöksi kun hiukset olivat tuolla tavalla, mutta kyllä se siitä.


Ja ei kun puhelimeen. Mirko vastasi aikma töykeästi ja teki selvästi ettei halua tulla.


Ei hän siihen lopettanut. Pian hän vain soitti Mirkolle, että voisi jutella hänen kanssa, mutta juttutuokio oli nopeasti ohi, kun Mirko selitti nähneensä lentävän oravan, ja hänen oli pakko lopettaa ja mennä katsomaan sitä.


Kohta Keira päätti, että pyytäisi vielä Mirkoa kylään, mutta hän teki taas varsin selväksi, ettei halua tulla.


Oli aika luovuttaa, tältä päivältä, ja painua pehkuihin.


Seuraavana päivänä, taas pirteänä kun peipponen Keira soitti ja kysyi Mirkoa kylään. "Ehkä hän oli vain eilen väsynyt eikä tullut siksi.." Keira mietti toiveikkaasti, mutta vastaus oli aika lailla sama.


Pian hän taas painui unelmoimaan kirjan pariin.


Keira varmaan pimahtaisi kohta lopullisesti, jos Mirko ei alkaisi olla kiinnostunut hänestä.


Puhelin soi ja  hän hyppäsi toiveikkaana vastaamaan. Mutta  Amatius se siellä..


Keira alkoi käydä jo törkeäksi häntä kohtaan ja löi ilkeiden sanojensa säestykseksi luurin korvaan.


Hän alkoi harjoitella peilin edessä hurmaamista, ehkä Mirko jo lämpenisi.


Syvä hengitys ja luuri korvaan. Keiran yllätykseksi Mirko jopa suostui tulemaan, vapaaehtoisesti. Ei kai hurmauksen harjoittelu näin toimi!?


Hän näytti ainakin pitävän Keiran asusta, hän ei ollut ehtinyt laittaa mitään päälle.


Keira hieman pelästyi hänen ilmettään, mutta siitä huolimatta Mirko oli todella mukava.


Hän yritti hurmata Mirkon "kokkaus taidoillaan" ja taiteili heille muroja.


Mirkolle taisivat murot kelvata. Keira oli iloinen kun murot onnistuivat, mutta vielä iloisempi hän oli siitä, kun Mirko näytti jo vähän kiinnostuvan hänestä.


Keira ei voinut pyyhkiä tyytyväistä ilmettä kasvoiltaan. mirko oli jopa kehunut hänen muroja!


Hän ei ollut varma Mirkosta, mutta itse hän jo piti hänestä todella. Keira oli oikeastaan ihastunut, melkein rakastunut häneen.


Heillä oli varsin hauskaa. Hän jopa onnistui hieromaan Mirkoa.


Äkkiä, hetken mielijohteesta Keira syöksyi halaamaan Mirkoa, ja hän jopa hyväksyi sen!


Keira oli onnensa kukkuloilla. Jopa Mirko oli ihastunut häneen!


Pian Mirko sanoi, että hänen oli lähdettävä kuljettamaan ruokaa. Keira moiskautti lähtiäisiksi mojovan suukon hänen huulille. Hän oli vihdoin löytänyt etsimänsä.



Miten Keiran ja Mirkon suhde jatkuu? Kuuluuko kohta jo hää kellojen kilinää ja vauvojen itkua? Muistahan lukea ensi jakso, niin tiedät miten käy!